16. lokakuuta 2013

Geenitestaamisesta

Jälleen kerran (anteekspyyntö niille, joita asia tympii): Facebookissa käydään vilkasta ja aika voimakassanaistakin keskustelua basenjien PRA BJ1-testaamisesta ja myös tällainen artikkeli on PRA-tutkimuksesta julkaistu. Maallikolle tuo teksti on monin paikoin hankala sisäistää ja varmaan asian tiimoilta julkaistaan referaatteja ja tiivistelmiä myöhemmin.

Mutta edelleen - en jaksa ymmärtää kasvattajia meiltä ja muualta, joiden mielestä basenjin kokonaisvaltainen terveys ei ole sen verran tärkeää, että testaisivat edes toisen vanhemmista, yhdistelmää suunniteltaessa. Toki jos riittävää testaamista on jo taustalla tai samojen yksilöiden jälkeläisissä niin sittenhän asia on jo kunnossa. Mutta muuten, kyllä on hienoa mainostaa sivuilla ja yleisesti muutenkin, miten luonne ja terveys merkkaa eniten kasvatustyössä..... jos kaikkia olemassa olevia työkaluja terveyden edistämiseksi ei käytetä niin nuo sanat on kyllä jonkusen verran tyhjiä ja turhia sloganeita.

Ja hieman päivitystä: ihmettelin aiemmin, josko tuo BJ1-testi ei kerro läheskään kaikkea basenjien PRA-mutaatioista. Ei se kerrokaan, mutta tuossa em. keskustelussa tuotujen tietojen perusteella kuitenkin suuri osa PRA-tapauksissa paljastuu tuolla testillä. Ihmettelin myös, miksi sairastuneita tai sairastuvia (Affected) on niin vähän suhteessa testattuihin ja sekin selvisi: Missourin yliopiston labra ei välitäkään Affected-tuloksia automaattisesti OFAan, vaan siihen tarvitaan omistajan lupa. Ihan muuta kyllä puhui se ohjepaperi, joka solunäytepakkauksessa oli mukana. Että sellaista.

No niin, se siitä tällä kertaa. Meillä on testit kunnossa ja me vaan otetaan kuppia :-)

7 kommenttia:

helena.eloniemi kirjoitti...

Kirjoitat asiaa, Hannele. Terveyden tärkeyden korostaminen ei saa olla vain sanahelinää tai ”pakollinen” lause kennelin sivuilla. Sen täytyy näkyä myös teoissa eli testataan/tutkitaan niitä uusiakin asioita, joita on alkanut esiintyä rodun piirissä, vaikka ne eivät vielä olisikaan pakollisia yhdistyksen pentuvälitykseen pääsylle. Tällä hetkellä minusta näitä olisi ainakin PRA-testi sekä virallinen sydämen kuuntelutulos/sydänultra. Yhdistyksen pentuvälityssivun pitäisi mun mielestä olla myös informatiivisempi. Boksereiden vastaavalla sivulla on molemmista vanhemmista seuraavat tiedot: lonkat (myös indeksi), selkä, sydän, muuta (=esim. polvet, kyynärtulos), luonne, näyttelyt ja vielä pentueen HD-indeksi. Basenjeilla voisi olla jotain vastaavaa, jolloin pennunostajat näkisivät heti tarkempaa tietoa pentueen vanhemmista.

Hannele kirjoitti...

Totta haastat, sydänongelmat voi olla vakaviakin ja näyttävät jossain muodossa periytyvänkin, totta kai.

Pennunostajia varten olisi tasapuolisempaa, että välityksessä olevien yhdistelmien terveystiedot olis suoraan näkyvillä jo yhdistyksen sivuilla. Salukeilla(kin) on malliesimerkki, tykkään kovasti !!
http://www.saluki.fi/pentuvalitys/suunnitteilla/
Ja kun tiedot olis kaikkien vertailtavissa, se ehkä innostais tutkituttamaankin koiria enemmän kuin vain ne JTO:n pakolliset. Jos aina mennään sieltä, missä rima on matalin niin ongelmat säilyy kannassa. Onneksi sentään nyt on näitä geenitestejä!

Hannele kirjoitti...

Piti muuten vielä lisätä, että kovin monessa rodussa on vallalla sellainen kivan kasvattajan syndrooma. Kysyin tässä yhdeltä tutulta, joka oli ottamassa jotain karvatuppoa, että miksi valkkasit juuri sen kasvattajan. Onko koiran silmät, patellat ja sydän tutkittu, siinä rodussa ongelmakohdat. Emmä tiedä, oli vastaus - työkaveri oli kertonut, että kasvattaja on niin mukava ja siltä saa mahtavan pentupaketin mukaan - siispä sieltä ja muusta viis!
Totta on, että asioiden hoitaminen on helpompaa, jos kasvattaja on ns. kiva. Ja pentupaketti, oi se vasta lämmittääkin. Mutta onko nuo tosiaan ne ainoat kriteerit pennun valintaan, pistää välillä ihmettelemään.
No, tarina ei kerro, kuinka hienosti tuon kyseisen kasvattajan koirat oli testattu ja mitä ne on luonteeltaan. Kuulen niistä myöhemmin, toivottavasti kaikki on kohillaan ja kasvattajakin pysyy kivana läpi vuosien ;-)

helena.eloniemi kirjoitti...

Salukien pentuvälityksen sivu näyttää olevan hyvin samanlainen kuin boksereillakin. Molemmista näkee helposti kaikki tehdyt tutkimukset ja tulokset sekä voi tehdä vertailua eri yhdistelmien välillä. Voisin myös kuvitella, että vastaava taulukko innostais tutkituttamaan koiria enemmän. Kivaa noissa taulukoissa on myös, että niistä pääsee vanhempien KoiraNet-sivustoille. Sieltä saa sitten vielä lisää tietoa näyttelyistä, kokeista ym.

helena.eloniemi kirjoitti...

Useimmat "tavalliset"pennunottajat eivät varmaan ees tiedä mistään terveystutkimuksista. Eivätkä ole innokkaita omaansakaan niihin viemään sitten aikanaan. Useimmilla bokserikasvattajillahan kuuluu hintaan kasvattajan järjestämä lonkka-, polvi- ja selkätutkimus. Jos esim. pitkän matkan vuoksi ei osallistu tähän, niin monet kasvattajat maksavat omistajan tilille sen summan, mitä joukkotutkimus/koira heille maksaa. Summa maksetaan, kun koiran kanssa on käyty tutkimuksissa.

Vielä, ollaan ihmetelty yhden ystäväni kanssa jo vuosia, kun monet "tavikset" eivät muista mistä kennelistä koira on ja mikä sen virallinen nimi on, kun heiltä sitä kysyy. Tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä...

Hannele kirjoitti...

Meidän aamulenkin varrella asustelee pariskunta ajokoiran ja tipsun kanssa. Tipsu lienee jo kolmas siinä perheessä ja katselin sitä jo pentuna, että pahasti ranteet taipui ja tassut taipui ulos. No, nyt sillä on nivelrikko lähes joka nivelessä :-(
Ja jälkeenpäin paljastui, että kasvattaja on tuomittu koiranpitokieltoon, kotoa löytyi lukematon määrä aliravittuja ja muutenkin huonosti hoidettuja koiria. Ja kuitenkin kasvattaja löytyi Kennelliiton sivuilta. Pennut näytettiin siistissä olohuoneessa, totuus oven takana oli sitten toisenlainen. Siperia opettaa, seuraavan pennun kanssa ovat taatusti varovaisempia.

Onneksi meidän rodussa ei tällaisia juttuja ole, mutta kummasti vaan kaikkia ei "huvita" noudattaa kaikkia sääntöjä ja välillä näkee muutoinkin aikamoisia riskisukutauluja. Eikä tassunkuvalla eli sitoumuskasvattajuudellakaan ole markkinoiden kannalta mitään merkitystä.
Mutta valinta on tässä suhteessa aina pennunostajalla, omilla kriteereillään.

helena.eloniemi kirjoitti...

Minusta nuo sitoumuskasvattajan ehdot on löysät. Siinä mainitut ehdot pitäisivät olla itsestään selviä kaikille kasvattajille. Sitoumuskasvattajastatuksen saavan pitäisi sitten täyttää tiukempia kriteerejä esim. terveystutkimusten osalta. Silloin vasta arvostaisin tassun kuvaa kennelnimen yhteydessä.