Viikko vierähti talvisissa merkeissä ja pikkukoija eli Tytti riehuu sisällä kuin viimeistä päivää. Pari kuukautta vanha sohvakin sai meillä jo kokea kovia, kummasti vaan kulma vissiin hyökkäsi Tytin suuhun! Onneksi nyt lauhtui kelit ja otukset pääsi pidemmille lenkeille ja viihtyvät pihallakin pidempään.
Hiljaiseloa elellään, töissä sen sijaan on aikamoinen hässäkkä. Muutto Haapaniemenkadulle lähenee ja Pasilaa tulee vähän ikävä. Siis silloin, kun junat kulkee ajallaan, ei muuten. Virastokeskukseen on päässyt keppoisasti, nyt siirryn bussimatkustajaksi ja nähtäväksi jää, miten liikenne sujuu. Päivälle tulee vaan pituutta lisää, mikä ei kyllä koirien kannalta ole mitenkään mukavaa. Eikä meidän huonekalujen!
Ensi viikolla on Tytin madotus ja rokotus; venytin piikitystä niin pitkään kuin mahdollista, mutta nyt on aika. Johan se lekuri hoputti likan täyttäessä yks, mutta mielummin odotin ja noudatan rokotusten voimassaoloaikaa. Toivottavasti ei tule mitään reaktioita; joskus harvoin on jollekin noussut nestepatti rabiespiikin pistokohtaan, ei onneksi mitään sen kummempaa. Lueskelin jostain, että joillain roduilla neurologiset reaktiot parikin viikkoa rokotuksen jälkeen on yleisiä, onneksi ei meillä!
Nukkuu se Tytti sentään joskus - ja aina Peetussa kiinni! Rauhanomaista rinnakkaiseloa vaan kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti