31. elokuuta 2014

Ja takaisin arkeen

Kivaahan tuolla näyttelyssä oli, vaikken enää tunne kaikkia koiriakaan - tuloksetkin tulee luettua Koiranetistä. Mutta tänään ollaan jo taas perusarjessa, aamulenkki ihanassa syksyltä jo tuoksuvassa auringonpaisteessa ja sitten remontin kimppuun, kuinkas muuten. Hitaasti etenee alakerran remontointi, reiska painaa pitkää päivää palkkatyössä ja viikonloppuja menee ansaitusti välillä mökilläkin. Eipähän meillä kiirus ole ja kun ei tule pentuja, niille varattu huonekin valmistuu kun valmistuu.


Siinä sitä siivousapurit ihmettelee taas touhua; kohta siirrytään eteisen puolelle ja silloin onkin kulku sisään ihan muualta. Myllerrystä siis tiedossa eikä rahanmenoakaan voi estää; saa nähdä, saako sitten myydessä tästä omansa pois.....

Kivoja kuulumisia tuli saatua yhdeltä vanhemmalta kasvatilta: hyvin ollaan voitu ja eläinlääkärissä käyty vain rokotuksilla. Nää on niitä parhaita uutisia! Eilisen jälkeen taas oikein mietin, mikä tässä elossa oikein merkkaa eniten. Kauniita koiria oli hauska katsella, ei siinä mitään. Mutta vielä mukavampaa on silti ihan nämä tavalliset päivät silloin, kun saa pitää koiraystävänsä iloisina ja terveinä kotisohvalla tai vaikkapa tuolla lenkkipolulla. Jos sitten kohdalle osuu huolia: koiran terveyden kanssa tulee ongelmia tai käytös antaa aihetta pohdintaan; silloin sitä kasvattajana aina miettii, mikä meni pieleen ja olisinko voinut tehdä jotain toisin. Valitettava tosiasia vaan on, että moni ongelma nousee esille vasta sukupolvien jälkeen eikä tässä touhussa voi tehdä kuin parhaansa. Mitä se sitten kellekin tarkoittaa, on omantunnon kysymys. Mutta sopivan ikäinen, kaikinpuolin terve ja tervepäinen koira on jalostukseen sopivin, samanmoiseen kumppaniin yhdistettynä tietenkin.


Tässä meidän viimeisestä (?) pentueesta komea Loveplay eli Pelle. Onnensa kukkuloilla, kun pääsi saareen vapaana juoksemaan. Poitsu on hienossa kunnossa, kiitos siitä Sara & muu perhe!

2 kommenttia:

helena.eloniemi kirjoitti...

Totta Hannele, vaikka niin näyttelyissä käymisestä tykkäänkiin, niin parasta on kyllä se arki koirien kanssa. Olen asiaa monesti ajattelut kulkiessani koirieni kanssa metsäpoluilla ja "sivistyksessä". Arvostan kovasti sitä, että näiden nykyistenkin koirien kanssa on niin helppo ja mukava mennä minne vain. Julkisilla kulkemiseenkin ne ovat tottuneet pennusta asti ja monesti saankin ihastelevia kommentteja, että kylläpä ne ovat rauhallisia. Rokkikin on selvästi iän myötä rauhoittunut toisille koirille rähimisestä ja tietysti jatkuva koulutus ko. asiassa on auttanut.

Hannele kirjoitti...

Niin tosiaan, ei näyttelyt ja luonnossa liikkuminen ja muu arki sulje toisiaan pois, yks tykkää yhdestä, toinen toisesta ja monet molemmista. Henkilökohtaisia valintoja vain eikä ns. tavallisen kotikoiran omistajan mitenkään tarvitse ajatella, että heidän koiransa olisi jotenkin huonompi, kun ei kisaa.

Ja tärkeä pointti on nykybasenjin sosiaalisuus: kun aloittelin silloin joskus reilut 20 vuotta sitten basujen kanssa niiden luonne oli monesti sellainen, ettei vieraat saaneet koskea - tai tuli hammasta ja hereesti. Näiden nykyisten kanssa on kiva kulkea turuilla ja toreilla: ihmiset ihailee ja koirat nauttii suosiosta :-)

Meillä kyllä Peetu ärisee toisille uroksille, mutta aina vaan vähemmän - onneksi. Oppi Simolta, että päälle pitää käydä - Simppahan meni Peetun päälle, kun ei vastaantulijaan yltänyt. Näyttelyissähän Simo oli aina asiallinen, joten siinä ei kyllä arki ja "juhla" kulkeneet yhtä tassua :-)
Alkusyksyisin terkuin meidän poppoo!