Eläinlääkärillä

Viimein sain aikaiseksi käyttää nuo karvakakarat rokotuksilla ja samalla putsattiin anaalit. En oikein tunnu itse saavan niitä tyhjennettyä ja Tytti varsinkin töräyttelee sohvallekin sellaisia pommeja, että väkisin yrjöttää. Peppi-siskonsa on kuulema samanmoinen! Kummankaan anaalit ei kuitenkaan olleet mitenkään täynnä, hyvä niin. Ei pelkoa tulehduksista eikä mistään pahemmista ongelmista. Ja ihan pakko oli ihailla Peetua tohtorin pöydällä; paino on pudonnut reilut puol kiloa ja se näkyy. Poika on siis niin ryhdikäs ja kiinnostunut kaikesta: tohtorin stetoskooppia myöten piti kaikki syynätä ja samalla kerjätä herkkuja. Kaikki toimenpiteet sujui siinä huomaamatta. Tytti taas on lihonut melkein kilon, no eipä ollut ylläri. Kyljissä on taas nesterellukat, ihme hormonihiiri! Karva on kuin piikkisialla ja mikä mälsintä, kovasti ujostutti pöydällä. Kyllä kävi mielessä, että mitäs jos leikkautankin Tytin ja Peetu saa pitää killuttimensa..... Tytti kun ei oikein ole jalostusmateriaalia, ainakaan nyt ei siltä tunnu. Kotona se on kyllä ilopilleri, hurjat hepulit se saa aikaiseksi, kun riehuu välillä ihan yksinäänkin.

Mutta pääasiassahan me vaan laiskotellaan, mikäs siinä. Tehkää tekin niin, rentoutuminen on niin kivaa :-) !!

Ja voihan sitä tietty nautiskella puruluistakin aina välillä, kuten Tytin kaunis Armi-sisko. Terkut Armille ja Riitalle!