Kevättä, kohtausta ja kesää

"Koira on syönyt pitkin päivää heinää, heinää ja lisää heinää. Iltalenkillä kuppaa hyttyset, mahanalunen melkein mustanaan. Tulee kotipihalle, ei ryntää ruokaa odottamaan, vaan istuu nurmikolle. Kupeet painuu kuopille muutaman kerran, tuleeko oksennus. Ei tule. Emäntä pyytää pihapenkille viereen, tule huilaamaan. Koira käy kyljelleen, hengitys on nopeaa ja silmät menee kiinni. Emäntä hoksaa katsoa ikenet, harmaat on. Ja koira tuntuu kylmältä, laitetaan emännän fleece peitoksi. Äkkiä koira nousee ylös, ryntää pihalle toiselle puolelle ja ripuloi. Sitten muutama huojuva askel ja pysähtyy siihen. Emäntä ottaa syliin, siinä on hyvä - mennään takaisin penkille huilaamaan. Kymmenisen minuuttia siinä menee ihmetellessä, sitten koira valpastuu. Ja tahtoo sisälle, vettä ja vähän ruokaa. Ja kaikki taas ennallaan, niinkuin ei mitään olis ollutkaan."

No niin, siinä erään kohtauksen tarina, taisi olla lievänlainen. Onneksi ei mitään suurta draamaa, mutta omituistahan tuo keväinen kohtausherkkyys eräillä basenjeilla on. Joissain suvuissa tuntuu kulkevan vahvemmin kuin toisissa, mutta kohtalaisen yleistä se on. Tuon kuvauksen perusteella lienee helppo tulkita yliherkkyysreaktioksi ja monet antaakin kuulema kyytabletin, jos koira ei heti tunnu tokenevan. Ei siis tarvitse pahasti pelästyä, jos osuu kohdalle ja varmaan jokaisen kasvattajan pentuohjeessa tuosta on kerrottu.

Kyytbaletista (kortisonista) vielä muistutus, että sopii ampparinpiston tai hyttyslauman hyökkäyksen jälkeen, mutta _ei_ kyynpureman hoitoon: tässä siitä vakavaa asiaa!

Me nyt kuitenkin toivotamme kaikille aurinkoista kesää, elämme koirien suhteen hiljaiseloa ja 8 työpäivän päästä alkaa jo ensimmäinen lomajaksokin. Juhlimme maalla isännän pyöreitä, toivottavasti sää on suosiollinen. Nautinnollisia päiviä meille kaikille, vedessä tai kuivalla maalla!