Toukokuuta

Kevät on jo pitkällä ja pihavahti on paikoillaan. Mitään ihmeellistä ei koirien suhteen ole tapahtunut, epilepsia kirvoitti keskustelua ja tottakai Pessinkin ainokaiset jälkeläiset. Mutta minkäs teet, DNA-testiä vaan odotetaan. Kuulin, että näiden viimeisimpien kakaroiden äidiltä Morganiltakin on pyydetty näytettä tutkimukseen, hyvä niin. Onhan se hyvä aina tietää, missä mennään, hyvässä ja vähemmän hyvässä.

Sain kuulumisia eräältä kasvatilta, jota en ole nähnyt sen jälkeen, kun täältä lähti. Enkä oikeastaan kuullutkaan juuri mitään - mutta hyvissä voimissa on Osmo (Sh. Wait For Wayne), tammikuussa täyttänyt 13 vuotta ja oikein hyväkuntoiselta näyttää. Niitä mun inhoamia liikakilojakaan ei kuulema ole, tosi hyvä! Läski sairastuttaa koirankin ja iäkkäämmän varsinkin.

Tässä vielä yksi kuvakuuluminen, kasvattityttö Iines on saanut pikku kaverin eli Akun. Vähän mietitytti Iineksen suhtautuminen pentuun, mutta mitäpäs tuossa, hyvin näyttää sujuvan!

Ja hännänhuippuna pienet kehut 2-jalkaisen kasvatin suunnalta. Ruotsissa voittivat kiekkokultaa aikalailla yllätyksellisesti, vastustaja oli parin edellisvuoden mestari, mutta niin vaan pääsi meidän äidin poikakin juhlahumuun. Grattis sonen ♥!