Harmin paikka

Niinhän siinä nyt kävi, että haaveet vielä yhdestä omasta pentueesta on pakko haudata tältä syksyltä. Yhdeksisen vuotta tuli oltua koirakuvioista aika lailla syrjässä, joten enpä muistanut tai edes osannut kuvitella, miten hankalaa on löytää tai saada käyttöönsä omalle nartulle sopiva uros. On tietenkin kaikenlaiset terveyskuviot otettavana huomioon, se on selvä. Mutta että henkilösuhteilla on suorastaan jättimäinen merkitys tässä tilanteessa - se oli kyllä yllätys. Ihan kaikkea en todellakaan osannut odottaa, enkä kaikkea edes tiennyt, mihin nyt sitten törmäsin. Noh, vielä ensi vuonna voi yrittää, jos jaksan olla kiinnostunut, toki pennunhan saa itselleen ostamallakin. Katsotaan nyt. Toisaalta me oltiin juuri asuntoautoreissulla kaksi viikkoa ja helppo oli päättää, että meille tulee uusi koira vasta, kun Peetusta on jo aika jättänyt. Autossa on vähän ahdasta, kun ei ulkonakaan voi oikein oleilla kesäreissun tapaan - kaksi koiraa mukana passaa meille, kolmas olisi liikaa.

Näihin tunnelmiin - toivotan hyvää syksyä kaikille, ehkä nähdään vielä...